Koulukuulumisia ja uusi harrastus

Taas on aika vuodesta jolloin ei meinaa tapahtumien perässä pysyä. Tai oikeammin lasten lomien. Juuri selvittiin vapusta, kun tuppaa jo uusia lomapäiviä. Ensi viikko on vain kolmipäiväinen koska torstai ja perjantai ovat helatorstain vuoksi vapaita. Seuraava viikko taitaa olla kokonainen mutta sen jälkeinen taas on kokonaan vapaa muistaakseni ylösnousemisen juhlistamiseksi. Ja eihän siitä ole kauaa kun lapsilla oli kahden viikon pääsiäisloma. Toisaalta kesäloma alkaakin sitten vasta heinäkuussa, ja kuulemma ihan ministeriötasolla on laskettu, että lasten yhteenlasketut vuotuiset koulutunnit vastaavat Suomen määriä, jako on vain hieman eri. Onhan se kiva, mutta itsellä ei meinaa lomat riittää että kaikista ehtisi lasten kanssa nauttia - toistaiseksi olen kyllä ihmetyttävän hyvin onnistunut venyttämään.

Tällä viikolla olikin tietääkseni vuoden ainoa päivä, jolloin minulla on vapaata mutta lapsilla jostain syystä ei - eurooppapäivä eli toukokuun 9. Oli se mukava hengähdystauko, varsinkin kun sattui keskiviikoksi jolloin molemmilla lapsilla on pitkä päivä koulussa. Mitenkö sen vietin? Hypättiin aamulla autoon ja hurautettiin Ranskaan, jossa kolmen vartin ajomatkan päässä meiltä on sisälaskettelurinne. Enpä ollut ennen sisällä lasketellutkaan, mutta positiivisesti yllätyin rinteen tasosta. Rinne on 500 metriä pitkä jossa yhdellä sivulla kumpareikko. Lämpötila oli -2 ja rinne hyvässä kunnossa. Vieressä oli 50 metrin pituinen lastenrinne. Sinne itse asiassa ensin suunnattiinkin, sillä oltiin varattu itsellemme lumilautailutunti. Sitäkään en ennen ollut koskaan kokeillut, lasketellut olen mutta edellisestä kerrasta jonkin verran vuosia aikaa. Ja kuulemma siitä ei ole mitään hyötyä kuitenkaan.

No, siellä me olimme joka tapauksessa lautoinemme opettajamme Davidin hyvässä huomassa. Melkein kädestä pitäen hän selitti alusta alkaen ja todella tunsin kuuluvani sinne lastenrinteeseen. Siis tosi vaikeaa! Ja hikistä! Muutaman kerran tietysti piti pumpsahtaakin, mutta eihän sitä muuten mitään opi. Nyt on siis uusi harrastus aloitettu, saa nähdä koska tulee jatkoa. Ainakin nämä lihassäryt täytyy ensin hoitaa pois Ja nyt kun on katsastettu paikka, voidaan ottaa kaikki halukkaat lapset mukaan ensi kerralla.
Lihassäryllä siis selvittiin, josta täytyy olla kiitollinen. Huonompi onni oli eräällä Eurooppakoulun oppilaalla pari viikkoa sitten. Eräs yläasteen tyttö oli ylittämässä tietä koulun edessä ja jäi bussin tönäisemäksi. Neito ei käyttänyt suojatietä, ja juuri havaittuaan lähestyvän bussin käänsi päänsä sitä kohden, mutta oli jo liian myöhäistä ja törmäys tapahtui. Kasvot osuivat bussin tuulilasiin, joka meni törmäyksen voimasta rikki. Voi vain kuvitella, mitä se tytön kasvoille teki. Viikon hän oli koomassa, mutta heräsi ja pari päivää sitten pääsi teho-osastolta pois. Lääkärit ovat toiveikkaita ja ennustavat hänen paranevan kokonaan. Onnettomuuspaikalla havaittiin tytöllä mp3-soitin ja kuulokkeet korvilla, joten hän ei luultavasti nähnyt EIKÄ kuullut bussin tuloa kuin vasta viime hetkellä, jolloin valitettavasti käänsi myös päänsä. Arvannette, että meillä oli välittömästi tapahtuneet jälkeen vakavat keskustelut kotona Joonan kanssa, joka myös tykkää kuunnella musiikkia koulumatkoillaan. Täytyy sanoa että poika taisi pelästyä sen verran ettei paljon tarvinnut käskeä, vaan kiltisti lupasi olla kuuntelematta musiikkia liikenteessä.

Omiin särkyihini palatakseni, enköhän taas ensi viikolla kykene lenkille. Olen käynyt nyt parin kuukauden ajan naapurikadun Sarin kanssa kerran viikossa lenkillä, ja vaihtelevalla menestyksellä itsenäisesti väliaikoina. Ei muuten mutta a) rantakausi painaa päälle, ensi koitos jo parin viikon päästä ja b) heti tuntuu olo paremmalta, reippaammalta ja energisemmältä. Aina on pitkä lista tekemättömiä töitä, ei sitä koskaan kokonaan saa tehtyä mutta ainakin voi estää paisumasta ihan hirmuisiin mittoihin. Ja on kait sitä pari kiloakin tuossa tainnut kadota.

Ja nyt kun tätä energiaa kerran on, lupaan seuraavan raportin jo ensi viikolla! Hihhei!