Viikon kuva 50/2006

Tämän viikon kuvaksi valitsin Cartierin ikkunassa olevan joulupallon, joka tarttui kennolle kävellessämme illalla joulumarkkinoilta takaisin autolle. Vähän pöhkö juttu mutta hirveä flunssa vaivaa, pää on painetta täynnä ja ajatus ei oikein juokse…

Tarinameemi

Mari haastoi minut tarinameemiin. Tarkoitus on kehittää tarina vähintään kolmesta lauseesta, jotka kaikki poimittu eri blogeista. Minun tarinani on:

Arvoitus
Kukaan ei puolta ajatusta uhraa. Tämä herättää pakostikin uteliaisuuden. Mistä on kyse?

Blogittajat, joiden blogeista lauseet on poimittu, on haastettu mukaan, näin siis sain haaviin Mean, Miss Pligaan ja Kirsin…

Valokuvatorstai 50/2006

Tämän viikon aihe kysyy kansalaisrohkeutta. Tämä siksi, että täytyy laittaa epäonnistunut kuva… No niitähän mulla riittää, ajattelin. Sitten tuli valinnan vaikeus. Lopulta olin kahden vaiheilla laitanko Viivistä tärähtäneen kuvan lumilyhdyn vierellä, mutta tärähtäneitä kuvia on maailma pullollaan, ja ajattelin antaa Viivillekin vähän taukoa, joten päädyin tähän. Kuvan otin viime keväänä, ajatuksena hieno jatkumo kädestäni leijaan. Mutta leijastapa tulikin kuin kärpäsenkakka… Ai niin, tätä kuvaa on sitten turha hakea galleriasta ;)

Viikkoviitonen

Tämä on vastaus Marin haasteeseen:

1. Kuinka usein poltat kynttilöitä? Missä?

- Oi, vaihtelee, kesällä pari kertaa viikossa parvekkeella, syksyllä siirryn sisälle, joulun alla ja jälkeen melkein joka päivä.

2. Onko väliä millaisia kynttilöitä (suosikkibrändi tai -malli)?

- Klassisia, eli yksivärisiä ja suoria&sileitä, yleensä valkoisia tai vihreitä, joulun aikaan myös punaisia. Kruunukynttilöitä kynttelikössä, muuten paksuja “itsestäänseisovia” sekä tuikkuja. Ei ole suosikki brändiä, yleensä ostan halpoja, koska niitä kuluu paljon, mutta huonoja en.

3. Mistä hankit kynttiläsi (onko vinkkiä kynttiläpuodista?), vai teetkö ne ehkä itse?

- Marketista ja Ikeasta normaalisti, joulun alla ja satunnaisesti markkinoilta.

4. Sähkökynttilät: ei vahingossakaan vai ne nimenomaan (miksi)?

- Parvekkeella on kaksi satsia, valkoiset ja siniset. Muita värejä ei ole eikä tule, vilkuntaa myös pyrin välttämään. Ei nimenomaan, joten vältän kysymyksen suluissa olevan osan

5. Suomen ensimmäinen Lucia kruunattiin 1936, mitä mieltä olet tästä, tänä vuonna 70 vuotta vanhasta, traditiosta?

- No jaa, onhan se ihan kiva, varsinkin kun omat synttärit sattuvat olemaan lucianpäivänä, mutta mitään syvempää kontaktia mulla ei ko. perinteeseen ole. Tuntuu olevan vähän kaukana Suomesta tämä syntyperä, vaikka ruotsalaiset ovat sen melko onnistuneesti omineetkin.

Viikon kuva 49/2006

Hmmm… tällä kertaa taidankin laittaa viikon kuvia monikossa. Ei että kaikki olisi mielestäni kovin hyviä, mutta on ollut sen verran taas tapahtumarikas viikko että tulkoon tässä kaikki kerralla Sääntöhän on siis että yksi kuva per viikko, mutta tiedetäänhän se, miksi säännöt ovat olemassa…

Meillä oli töissä perinteinen Fête Internationale, eli meikäläisten pikkujoulut, jotka toteutetaan pöytä/kansalaisuus -periaatteella. Eli kaikki eri kansalaisuudet kokoavat pöydän jossa tarjoavat omia ruokiaan&juomiaan. Ja tarjottavasta ei tosiaankaan ole pula koskaan. Napa paukkuen sieltä yleensä lähdetään kotiin. Ja oli siis pakko laittaa kuva Suomen pöydästä, sekä osasta kokkeja tietty.

Valokuvatorstai 49/2006

Tällä kertaa piti väsätä sanaton tarina. Tämän tarinan ehkä tunnettekin…

Viikon kuva 48/2006

Tänä viikonloppuna oli messuhallissa jokajouluinen Bazaar International - monikansallinen joulupläjäys. Tarjolla kaikkea mahdollista maailman melkein joka kolkasta. Ruoalla ei ole pieni rooli. Syötävää löytyy joka makuun, ja usein sinne mennäänkin lounaalle koko perheen voimin. Tarjolla on siis kaikenlaista paellasta sushiin ja kebabiin sekä risotosta pastaan hampurilaisiin ja ostereihin. Juomapuolella limusta olueen ja viiniin sekä sangriasta rakiin ja shampanjaan. Me syötiin viime vuonna ekaa kertaa strutsihampurilaisia ja nyt Joona halusi samaa. Joten eikun suunta Etelä-Afrikan standille ja sieltähän ne taas löytyi. Viivi ei niinkään siitä välittänyt joten sille haettiin syötävää espanjan osastolta. Muuta mukaan tarttunutta: Intian standiltä mulle toppi, puiset salaattiottimet olisko ollut Kenian valikoimista, Joonalle oveen kieltotaulu Australiasta, Viiville tonttuhattu Scandinaviasta josta myös meille yhteiseksi perinteinen adventtikynttilä. Suomi oli mukana Scandinavia-standillä.

Valokuvatorstai 48/2006

päivä päivältä

muistuttaa itseään
entistä enemmän

Juice Leskisen kokoelmasta Iltaisin, kun veneet tulevat kotiin, Kirjayhtymä 1989.

Viikon kuva 47/2006

Eilen oli Eurooppakoulun jokavuotiset joulumyyjäiset, ja väkeä riitti. Ja leivoin sen jokavuotisen suolaisen piirakan myytäväksi. Tänä vuonna tein lohi-vuohenjuusto-piirakan, nam. Täytyy tehdä joku päivä itsellekin niin pääsee itsekin syömään . Tämän viikon kuva siis Suomen osaston myyjäispöydästä.

Valokuvatorstai 47/2006

Tämän torstain aiheena on kaamos. En ole pahemmin aihetta kuvaillut, mutta vuoden takaisista arkistoista löysin kuvan, joka kuvaa hyvin kaamosaamun matkaa töihin. Ja niin, jos joku epäilee etteikö meillä olisi täällä kaamosta niin voin vakuuttaa että on, ja melkeinpä pahempi kuin Suomessa, kun ei ole sitä valkeaa lumipeitettä (kuin satunnaisesti) valoa antamassa. Aamulla kun menen töihin on pimeää ja illalla kun lähden kotiin on pimeää. I rest my case.

Viikon kuva 46/2006

Tämän viikon kuva ei ole laadukkaimmasta päästä mutta valitsin sen, koska tänään alkoi perheessämme luistelukausi! Olikin hyvä ajankohta aloittaa, nimittäin vettä tuli taivaalta koko päivän joten ulos ei ollut asiaa. Oli mukavaa, vaikka ensin vähän hirvitti, viime talvena ei nimittäin käyty kertaakaan kun halli oli suljettu koko talven. Mutta sujuihan se sitten.

Valokuvatorstai 46/2006

Tämän viikon aihe on valkoinen.

Edit 16/11/06 klo 11.20:

Laitoin tämän aamulla kiireessä, pitää nyt täydentää että tällä kertaa ei olekaan kyseessä itse ottamani kuva, vaan Kevinin. En vaan voinut olla valitsematta tätä kuvaa (kuvaajan luvalla), koska se mielestäni on niin kovin valkoinen ja sopii viikon aiheeseen kuin nenä päähän. Joten kunnia tästä kuvasta Kevinille, ja tietty mallille Chipille, joka on valkoinen paimenkoira.

Syyskuulumisia

Huomasin että onkin vierähtänyt luvattoman pitkä aika siitä kun viimeksi laittelin tänne kuulumisiamme. Blogin päivitykset olen vain kuitannut rutiinikirjoittelulla, eli lähinnä viikon kuvaa ja valokuvatorstaita. Lupaan yrittää parantaa tapani…

Lasten syyslomaviikko tuli ja meni. Pidin itsekin koko viikon lomaa. Oltiin lähinnä kotosalla ulkoillen ja rentoutuen. Oli jotenkin ihanaa kun ei ollut mitään ennalta ohjelmoitua vaan mietittiin aina aamulla mitä haluttaisiin tehdä. Pikku reissu tehtiin siinä loppuviikosta, oltiin Hollannissa Haagissa pari päivää. Ilmat suosivat, aurinko paistoi ja ulkokahvilassa istuskeltiin.

Pikkuhiljaa valmistaudutaan jo talveenkin, autoon vaihdoin (= vaihdatin) talvirenkaat viime viikolla ja se kesän jälkeen aloittamani villapaitakin on valmistunut, käytössäkin jo ollut ja hyväksi havaittu. Seuraavaksi kudon lapsille jotain lämmintä, ovat tainneet molemmat jo kasvaa vanhoista villapaidoistaan ulos.

Kun Joona aloitti tänä syksynä yläasteen niin pääsinpä viime viikolla oikein henkilökohtaisesti tutustumaan heidän vanhempainiltaan, josta olen tähän asti vain kuullut. Eli systeemi on se, että ensin on kaikkien vanhempien yhteinen tapaaminen luokanvalvojan kanssa, joka kertoo yleiset tiedotukset, tapahtumat, tilannekatsauksen ym. Tämä kestää noin puolisen tuntia. Sitten on vuorossa henkilökohtaiset tapaamiset eri aineopettajien kanssa. Pari viikkoa aiemmin täytyy ilmoittaa koululle niiden opettajien nimet, joita haluaa tavata, max 5. Opettajat sitten antavat tapaamiskellonajat omien listojensa mukaisesti. Eli ajat voivat olla mitä vain. Yksi tapaaminen kestää 5 minuuttia. Tapaamisten välillä voi olla aikaa melkein mitä vain viidestä minuutista tuntiin.

Itse tilasin ajan 5 opettajalle, sain ajan neljälle. Ranskan opettajalle en saanut, kun ottaa vastaan kuulemma vain ongelmatapausten vanhempia. Tämä tieto luonnollisesti ilahdutti. Pisimmillään taisi olla 45 minuuttia tapaamisten välillä, lyhimmillään tuo 5 min. Sumplin kyllä parin ajan kanssa vaihtaen ne päittäin yhden isän kanssa jottei olisi mennyt ihan mahdottomaksi. Täytyy sanoa että itselläni ei ollut mitään vaikeuksia tuon aikataulun kanssa, mutta olen kuullut että todellisia ongelmia syntyy, kun peräkkäin olevat tapaamiset ovat aivan eri puolilla koulua ja aikaa siirtymiseen on viisi minuuttia… Usein isät ja äidit tulevat molemmat ja jakavat tapaamiset keskenään niin että ehtisivät hyvin. Toisaalta tekee ihan hyvää meille vanhemmille kokea edes kerta vuoteen se, mitä lapset tekevät jokainen koulupäivä kiiruhtaessaan tunnilta toiselle viiden minuutin tauon aikana.

Loppuillasta aikataulut joka tapauksessa venyivät ja paukkuivat, parin opettajan kanssa taisi mennä jopa 10-15 minuuttia rupatellessa. Hyvin olivat opettajat valmistautuneet moiseen koitokseen, täytyy hattua nostaa. Omaa lastani koskevat muistiinpanot olivat valmiina tullessani luokkaan sisään ja puhenopeudesta huomasi etteivät olleet ihan ekaa kertaa pappia kyydissä. Naurattaa nyt mutta siinä ei olisi hitaammin puhuvat ja huolellisesti artikuloivat pärjänneet.

Koko ilta tuohon meni, kello taisi olla yli kymmenen kun pääsin lähtemään kotiin päin.

Eilenkin meni ilta muualla kuin kotona, muista syistä tosin. Sen seitsemän vuoden aikana kun olen täällä asunut olen aikamoisia ruuhkia kokenut, mutta eilinen taisi olla huippu, ellei oteta mukaan viime talven lumisateen aiheuttamaa. Lähdin töistä puoli viisi tarkoituksena käydä kaupassa ennen kuin haen Viivin Stadiksesta, kuten joka tiistai. Menen yleensä moottoritietä pitkin, kun on jouhevampaa, vaikka kilometrejä tuleekin tuplasti. Niin siis eilenkin, lähdin kurvaamaan moottoritielle päin, mutta sielläpä olikin niitä sellaisia pömpeleitä laitettu estämään pääsy koko tielle. Ei muuta kuin kaupungin läpi yrittämään. Radiosta sitten jo tulikin tiedoitus että moottoritietunnelissa oli palanut auto ja he joutuivat sulkemaan koko tunnelin molempiin suuntiin savun takia. Ja just ruuhka-aikaan! Tunnin verran siinä sitten rämmin tietäni kauppaan, johon normaalisti menee aikaa 12-15 minuuttia (ilman kaahailua huom!). Aika tukossa oli siis jo silloin ja poliisit ohjaamassa isoimmissa risteyksissä. Ajattelin että parempi hakea Viivi ensin kun ei tiedä koska sieltä kaupasta selviää pois. Hyvä niin, sillä pelkästään matka Stadiksesta kauppaan kesti puoli tuntia, matkaa n. 400 metriä. Kaupassa oli kuulutus: “Hyvät asiakkaat! Tiedoksenne ilmoitamme että kaikki tiet kaikkiin suuntiin ovat tukossa!” Eka kerta kun meikätyttö siellä tuollaisen kuulutuksen bongasi, enkä ole kuullut kyllä muiltakaan. Ostosten jälkeen tuli mieleen josko jäisi vielä kahville ennen kotiin lähtöä että liikenne ehtisi vähän selvitä, mutta mielessä oli myös kotona yksin odottava Joona (jota pidin kyllä ajan tasalla tilanteesta, ettei turhaan huolestu. Poika näki myös ikkunasta mikä oli ulkona tilanne kadulla), joten päätettiin olla urheita ja lähteä taistoon kotiin pääsyn puolesta. Kotiin pääsimmekin jo kolmessa vartissa (matkaa n. 3 km), alkoi selvästi jo hieman purkautumaan liikenne siinä loppuvaiheessa. Kello oli tuossa kahdeksan paikkeilla silloin joten ei muuta kuin lapset suoraan nukkumaan.

Kävellen olisit jo perillä!

Viikon kuva 45/2006

Täällä on lehtiä ruvennut putoilemaan puista oikein urakalla. Ei muuta kuin telmimään!

Tuo oli siis virallinen viikon kuva. Mutta oli sitten pakko leikkiä sillä zoomillakin… Jalusta olisi vaan ollut tarpeen että olisi saanut keskustan teräväksi, vaan jotenkin tykkään tästäkin tunnelman puolesta… Klikaamalla saat isomman version. Ja molemmat löytyvät taas myös gallerian puolelta.

Viikon kuva 44/2006

Käväistiin Haagissa Hollannissa, ja pitihän sieltä tietty ainakin yksi fillarikuva tuoda

valokuvatorstai 44/2006

Tämän torstain aiheena on valmis. Tässä Viivimme valmiina lähtöön leirikouluun parisen viikkoa sitten. Ensi viikolla pidetäänkin taukoa Valokuvatorstaissa joten seuraava kuva ilmestyy (toivottavasti) kahden viikon päästä.

Viikon kuva 43/2006

Meitä hellitään erityisen lämpimillä lokakuun lopun säillä, tänäänkin t-paitakeli, mittaria en jaksanut vilkaista joten numerofaktaa ei ole tarjolla. Tarpeeksi lämmintä kuitennii. Tehtiin mukava metsäkävely, sen jälkeen Viivin tahtoi leikkipuistoon ja Joona - tietysti - pelaamaan jalkapalloa. Piipahdinpa minäkin kentän laidalla kamerani kanssa, sieltä tämän viikon kuva. Löytyy myös galleriasta, kuten muutkin viikon kuvat.

Valokuvatorstai 43/2006

Tämän torstain aiheena on hylätty. Haa, tulipa tällekin kuvalle käyttöä! Löytyy muuten myös galleriasta.

Valokuvatorstai 42/2006

Valokuvatorstain tämän viikon aihe on syksy. Ei sattunut löytymään yhtään syysmaisemakuvaa, enkä ehdi sitä lähteä ottamaankaan (sitä paitsi meillä ei ole sellaista ruskaa kuin Suomessa joten olen joka tapauksessa altavastaajan asemassa tässä suhteessa ). Joten unohdin maisemat. Tämän kertainen kuva liittyy parin viikon takaiseen viikon kuvaani. Päätelkää itse mihin.

Viikon kuva 42/2006

Tämä viikon kuva tuleekin poikkeuksellisesti ajoissa. Viivi lähti tänä aamuna koulun kanssa Ranskaan leirikouluun ja tulee kotiin perjantaina. Kuva on tämän aamun lähtötunnelmista.

Viikon kuva 41/2006

Ensimmäistä kertaa oli oikeasti vähän hankalaa päättää minkä laittaisi viikon kuvaksi. En ole paljon tällä viikolla kuvaillut, ja ne mitä olen ottanut, ei laadulla päätä huimaa. Valitsinpa kuitenkin kuvan, joka liittyy erääseen tämän viikon tapahtumaan: sain uuden lelun!

Valokuvatorstai 41/2006

Tällä viikolla olin kokonaan unohtaa koko valokuvatorstain, kunnes Mari muistutti omalla kuvallaan. Aihe on tällä kertaa ylpeys, ja tuotti päänvaivaa kovastikin, kunnes tajusin että asiahan on niin simppeli kuin olla voi. Kysyin itseltäni, mistä asiasta olen kaikkein ylpein, ja vastaus on selvä kuin pläkki: lapsistani. Ihan niin kuin kunnon äiti ) Eli tässä panokseni tälle viikolle:

Zadaa!

Nyt on galleria siinä kunnossa että voi käydä katsomassa täältä. Laitan vielä kotisivuille myös linkin. Kuten sanoin aiemmin mulla ei siis ole aikaa käydä vääntämään sitä ulkoasua vaikka mieli miten tekisikin joten keskittykää niihin kuviin älkääkä raameihin

Projektit -kategoriasta löytyy albumit niin viikon kuva- kuin valokuvatorstai-kuvillekin, eli sieltä tulisi löytyä kaikki tähänastiset.

Kommentteja vastaanotetaan!

Pitkästä aikaa

Laitetaanpa taas vähän normaaliakin arkielämän päivitystä. Viime aikoina olen päivitellyt vain noita viikko- ja torstaikuvajuttuja ja on tämä jonninjoutava löpinä jäänyt vähän vähemmälle. Mutta tiedoksi kaikille että Yliknuussien valtakunnassa kaikki hyvin. Viikonloppuna tosiaan oltiin omenoita poimimassa. Ilma oli kuin morsian ja omppuja riitti niin laatikoihin kuin suihinkin, alaoksia myöten puut notkuivat niin että pienimmätkin saivat kerätä ihan itse, ennätysajassa tuli kopat täyteen. Golden delicious-lajiketta poimittiin, se osa omenatarhasta oli ilmeisesti juuri kypsynyt ja avattu poimijoille. Kamera tosiaan keikkui suurimman osan ajasta repussa, oli kädet täynnä muutenkin, joten itse poiminnasta ei tullut räpsittyä, mutta tässä muutama ennen- ja jälkeen -kuva.

Kesä tuli ja meni, ilman punkin punkkia. Paitsi tänä viikonloppuna. Joonalta löytyi viisi! Kääk! Niitä sitten poisteltiin ja desinfioitiin, täytyy vielä pari päivää tarkkailla, ettei tule mitään punaisia renkaita ym.

Myös kotisivuja ollaan hieman päivitelty, ja meinataan tulevaisuudessa päivitellä hieman ahkerammin. Itse olen lupaillut kuvagalleriaa ja aloitinkin sen väsäämisen. Aikomuksena oli saada ulkoasu samaan muottiin muiden sivujen kanssa, mutta nyt kyllä täytyy myöntää että siihen ei yksinkertaisesti ole aikaa, joten päätin tyytyä näihin valmiisiin malleihin, joten saatte luvan tyytyä tekin. Yritän tällä viikolla saada jonkinlaiseen julkaisukelpoiseen kuntoon, ilmoittelen ja linkittelen sitten joten pysykäätten kuulolla.

Syksy on muuten mennyt aika haipakkaa, ensi viikolla Viivi menee jo leirikouluun ja sen jälkeen melkein onkin jo Halloween ja lasten syysloma. Huhhuh. En kyllä valita, syksy ei ole koskaan kuulunut lempivuodenaikoihin joten hyvä kun saadaan alta pois.

Ja kohta onkin joulu!

P.S. Muokkasin vähän niin että kuvia klikkaamalla saa esille isomman version.

Viikon kuva 40/2006

Ja taas jäi sunnuntaihin. Mutta nyt onkin tuore kuva, tänään otettu, kun oltiin omenafestivaaleilla. Kerättiin lasten kanssa 12 kg omenoita, nyt täytyisi vaan miettiä mihin me ne kaikki laitettaisiin… Yksi piirakka on jo tehty ja melkein syöty. Tarjolla oli omenaa jos jonkinlaista, valmiiksi tai itsekerättynä. Jos halusi, puristivat he niistä myös mehua, kuvassa siis moinen laite.

Valokuvatorstai 40/2006

Tämän viikon aihe on ateria. Tämä on valitettavasti jo syöty…

Viikon kuva 39/2006

Tällä viikolla olen vähän viime tipassa liikkeellä mutta ei hätää, tässä on! Joskus kun lähtee kameran kanssa lenkille niin saaliiksi voi tulla jotain muutakin kuin kuvia. Tässä mitä tänään tyhjensin kameralaukusta kotiin palattuamme…

Valokuvatorstai 39/2006

Meni muuten viikkonumeroinnit uusiksi, huomasin että olen elänyt viikon etuajassa…

Tämän viikon aiheena on kapinallinen, vallankumouksellinen. Minun kuvani taitaa mennä sen kapinallisen puolelle. Asuu muuten meillä Kuva otettu v. 2004 pitkän ja hauskan huvipuistopäivän jälkeen juuri ennen kotiin lähtöä, kun alkoi jo vähän väsyttämään.

Viikon kuva 38/2006

Kamalasti teki mieli laittaa viikon kuvaksi joko kuva toimistosta, paperipinoista tai liikenneruuhkasta koulun edessä arkiaamuna kun pitäisi päästä töihinkin ennen puolta päivää. Sen verran kiirusta pitää. Hillitsin kuitenkin itseni ja päätin laittaa positiivisemman kuvan. Eli tämän viikon kuva on uudelleen henkiin herätetystä harrastuksestani. Kuva kertokoon loput…

Valokuvatorstai 38/2006

Tämän viikon aiheena on viesti, merkki, logo, ikoni. Tälläinen löytyi, joka sopisi annettuihin raameihin. Kuva otettu viime syksyn Porschen kutsuvierastilaisuudesta, jossa esiteltiin uusi Cayman. Olisko vähän tylsä…

Valokuvatorstai 37/2006

Selitys: löysin, tai oikeastaan Mari löysi netistä Valokuvatorstai-sivun, jossa joka torstai julkaistaan aihe ja siitä aiheesta täytyisi löytyä kuva viikon sisällä. Viime torstain aihe oli “muisto”. Kävin läpi kuviani ja muistojani miettien minkä voisin laittaa. Tulinpa selanneeksi kuvia viime talvelta ja sieltäpä löytyi muisto jonka tahtoisin kanssanne jakaa. Kuva on viime jouluaatolta, ensimmäinen joulu jonka vietin ilman lapsia. Halusin itse asiassa unohtaa koko joulun ja paeta sitä mökille. Olin valmistautunut viettämään joulun yksin keskellä ei-mitään, mutta ilokseni sainkin seuraa rakkaistani, isästäni sekä “pikku”veljestäni. Sen verran pidin oman pääni (joka on tunnetusti kovan sorttinen), ettei perinteisiä jouluruokia, koristeita ym ollut lainkaan, ainoastaan me, mökki, hanki, pimeys ja kaiken läpitunkeva rauhoittava hiljaisuus. Kyllä oli muilla asiakkailla ihmettelemistä kun Prismassa jouluostoksia tehdessäni kärryistä löytyi lähinnä makkaraa ja olutta…

Tässä siis taustaa tämän aiheen kuvalleni. Ja niille, jotka eivät Maria tunne, kerron että hän on elämäni ensimmäinen “nettituttavuuteni”, jonka tapasin valokuva-aiheisella nettisivustolla, huomattiin olevamme molemmat Kotkasta, tavattiin ja ystävystyttiin. Kiitos Mari! P.S. Tämä, kuten Viikon kuva -osuutenikin, esittelee kuvia, jotka syystä tai toisesta haluan tänne laittaa näkyville, syyt eivät näissä tapauksissa ole millään tavalla sidoksissa kuvan ns. laadun tai ansioiden kanssa, ainoastaan aihe ja tunne ratkaisee. Silti saa ja on toivottavaa kommentoida.

Viikon kuva 37/2006

Tämän viikon kuvaa varten en lähtenyt merta edemmäs kalaan, vaan ihan tuohon omalle parvekkeelle. Alkaa viinirypäleet kypsymään ja ajattelin ottaa kuvan ennen kuin vekarat pääsevät valloilleen ja syövät mokomat suihinsa. Piti ottaa se tuossa alkuillasta kun on hyvä ilta-auringon valo, mutta unohtui kun kokosin eilen ostamiani kirjoituspöydän laatikostoja lapsille. Yhtäkkiä havahduin kun aurinko oli jo laskenut mutta otin kuitenkin keinovalossa, koska olin päättänyt sen tänään ottaa. Joten, ymmärrystänne anelen…

Viikon kuva 36/2006

Noniin. Tästä se lähtee. Ajattelin ottaa hieman pehmeän lähdön, eli suomeksi sanottuna heti rikkoa sääntöjä, jotka itse asiassa itse latelin. Sääntöjähän on kokonaisia kaksi: 1: kuva viikossa 2: tuore ko. viikolla otettu kuva. Eli nyt aion rikkoa heti sääntöä nro 2, mutta rikottavaksihan säännöt kait yleensä on tarkoitettukin. Mutta kun nyt rehellisenä tyttönä kerroin totuuden, niin sallittakoon pieni seliselitys: Kiire. Toiseksi tämä kuva mielestäni sopii tähän alkuun. Se on otettu kyllä viikon sisällä (joten rike ei liene suuren suuri), mutta viime viikon puolella, tarkemmin sanottuna viime torstaina. Kaksi syytä miksi päädyin tähän kuvaan: loma Suomessa loppui ja kuvassa viimeiset näkymät kotimaasta kun rahtilaivalla lähdettiin, sekä sana “lähtö” - tästä lähtee tämä kuva viikossa -projekti. Ai niin, se kuva… Ja kommentoida saa puoleen tai toiseen…

Hihhei!

Koulu alkoi eilen ja ihan ongelmitta. Viivillä jatkaa tuttu kiva ope mutta Joonalla meni kaikki muu uusiksi paitsi luokkakaverit yläasteelle siirtymisen myötä. Kyselin eilen miten eka koulupäivä sujui, hyvin oli kuulemma mennyt yhtä eksymistä lukuunottamatta Ainoastaan kovaa kiirettä valitteli, aikaa luokasta toiseen siirtymiseen oppituntien välillä on varattu ainoastaan 5 minuuttia. Jos seuraava luokka sattuu sijaitsemaan toisessa päässä rakennusta, joka ei ole pieni, on aikuisenkin laitettava töppöstä toisen eteen ehtiäkseen. Oppituntien välissä ei siis ole välituntia kuten Suomessa on totuttu. Päivään kuuluu aamupäivällä yksi ja iltapäivällä yksi välitunti, sekä niiden lisäksi ruokatunti.

Ekan päivän läksyt oli Viivillä kirjoittaa kesän kivoimmasta jutusta (näkyi olevan onkiminen) ja Joonalla opetella ATK-luokan säännöt sekä omat tietokonetunnukset ja salasanat. Minäkin sain osani läksyistä nippuna papereita jotka piti aiheen mukaan joko säilyttää itsellä tiedoksi, keskustella lapsen kanssa tai antaa lapselle mukaan allekirjoitettuna kouluun palautettavaksi. Siinä se ilta menikin. Kokemuksen mukaan parin viikon päästä ollaan päästy normaalista rytmistä kiinni ja saatu vihdoin ja viimein kaikki tarvittavat vihot ym materiaalit hankittua. Vaikka suurin osa hommattiinkin etukäteen, tulee eri opettajilta vielä jonkin aikaa tilauksia.

Sunnuntai-illan vietin muuten lasten kirjoja päällystäessä. Oli vissiin taidot taas hieman ruosteessa tai olen vain syntymähidas, mutta laskin että päällystin 32 kirjaa ja siihen meni melkein 3 tuntia. Ilman taukoja. Laskin muutakin. Viivillä, siis 7-vuotiaalla pikkutytölläni, on 7 matikankirjaa. Siihen lisätään vielä koulusta tulevat Intermath-kirjat saadaan summaksi 9. Ihmetteleville selvennykseksi että luku koostuu seuraavista kirjoista: matikka syys- ja kevätosat, tuumavihko syys- ja kevätosat, lisätehtävävihko syys- ja kevätosat, geometria, sekä Intermath syys- ja kevätosat. Repikää siitä!

Kun lasten asiat on saatu jotenkuten hallintaan, on ilmeisesti aika katsoa omaa hyvinvointia. Lehdethän pursuilevat syksyisin kaikenlaisia vapaa-ajan (olen joskus kuullut sanan…) aktiviteetteja, kunto-ohjelmia, sisustusvinkkejä ym. joten kait sitä on jotain yritettävä itsekin. Mitään uutta en taida jaksaa tälle syksylle ottaa, mutta ajattelin elvyttää vanhan harrastukseni kutomisen, sekä ottaa itseäni (ainakin vähän) niskasta kiinni kuvaamisen suhteen. Jaa entäs se kuntoilu? No, katsotaan jos aikaa jää. Kerron kyllä aikanaan jos on mitä kertoa…

Kutomisen elvytyksen jo aloitin jatkamalla neulepuseron tekoa joka jäi kesken puolitoista vuotta sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan siis. Itse asiassa on jo melkein valmis, hihojen istutusta vaille. Ja ehkä kaula-aukkoa pitää vähän parantaa, on hieman turhan tiukka. Seuraavaan tekeleeseen onkin jo langat valmiina, raahasin Suomesta. Pitää vain miettiä joku kiva malli. Lämmin ja pehmeä siitä ainakin tulee.

Valokuvaamiseen ajattelin laittaa itselleni vähän haastetta jotta tulisi harrastettua ainakin jonkin verran. Eli aloitan uuden osuuden täällä blogissani johon laitan joka viikko viikon kuvan. Monethan harrastavat päivän kuva -jatkumoa mutta ehkä on mulle liikaa se. Viikko riittää. Kuukauden kuva on liian vähän. Ja voittehan te sitten miettiä vaikka mikä niistä viikon kuvista olisi ko. kuukauden kuva Kuva-aiheita en ole miettinyt enkä taida miettiäkään, en halua rajoittaa niitä mitenkään. Luultavasti kuvat tulevat kuitenkin ajankohtaisista aiheista/tapahtumista, jokapäiväisestä elämästä, itselle tärkeistä asioista tai jopa ihan mistä vaan jos on inspiraation puutetta. Joka tapauksessa kuvan täytyy olla sillä kyseisellä viikolla otettu, joten tuoreus taataan. Arkistojen kätköistä en niitä rupea kaivamaan, niiden paikka on muualla.

Joten, kun viimeksi taisin manailla laiskuuttani, niin nyt yritän tehdä asialle jotain.

Palaillaan!