Syyskuulumisia

Huomasin että onkin vierähtänyt luvattoman pitkä aika siitä kun viimeksi laittelin tänne kuulumisiamme. Blogin päivitykset olen vain kuitannut rutiinikirjoittelulla, eli lähinnä viikon kuvaa ja valokuvatorstaita. Lupaan yrittää parantaa tapani…

Lasten syyslomaviikko tuli ja meni. Pidin itsekin koko viikon lomaa. Oltiin lähinnä kotosalla ulkoillen ja rentoutuen. Oli jotenkin ihanaa kun ei ollut mitään ennalta ohjelmoitua vaan mietittiin aina aamulla mitä haluttaisiin tehdä. Pikku reissu tehtiin siinä loppuviikosta, oltiin Hollannissa Haagissa pari päivää. Ilmat suosivat, aurinko paistoi ja ulkokahvilassa istuskeltiin.

Pikkuhiljaa valmistaudutaan jo talveenkin, autoon vaihdoin (= vaihdatin) talvirenkaat viime viikolla ja se kesän jälkeen aloittamani villapaitakin on valmistunut, käytössäkin jo ollut ja hyväksi havaittu. Seuraavaksi kudon lapsille jotain lämmintä, ovat tainneet molemmat jo kasvaa vanhoista villapaidoistaan ulos.

Kun Joona aloitti tänä syksynä yläasteen niin pääsinpä viime viikolla oikein henkilökohtaisesti tutustumaan heidän vanhempainiltaan, josta olen tähän asti vain kuullut. Eli systeemi on se, että ensin on kaikkien vanhempien yhteinen tapaaminen luokanvalvojan kanssa, joka kertoo yleiset tiedotukset, tapahtumat, tilannekatsauksen ym. Tämä kestää noin puolisen tuntia. Sitten on vuorossa henkilökohtaiset tapaamiset eri aineopettajien kanssa. Pari viikkoa aiemmin täytyy ilmoittaa koululle niiden opettajien nimet, joita haluaa tavata, max 5. Opettajat sitten antavat tapaamiskellonajat omien listojensa mukaisesti. Eli ajat voivat olla mitä vain. Yksi tapaaminen kestää 5 minuuttia. Tapaamisten välillä voi olla aikaa melkein mitä vain viidestä minuutista tuntiin.

Itse tilasin ajan 5 opettajalle, sain ajan neljälle. Ranskan opettajalle en saanut, kun ottaa vastaan kuulemma vain ongelmatapausten vanhempia. Tämä tieto luonnollisesti ilahdutti. Pisimmillään taisi olla 45 minuuttia tapaamisten välillä, lyhimmillään tuo 5 min. Sumplin kyllä parin ajan kanssa vaihtaen ne päittäin yhden isän kanssa jottei olisi mennyt ihan mahdottomaksi. Täytyy sanoa että itselläni ei ollut mitään vaikeuksia tuon aikataulun kanssa, mutta olen kuullut että todellisia ongelmia syntyy, kun peräkkäin olevat tapaamiset ovat aivan eri puolilla koulua ja aikaa siirtymiseen on viisi minuuttia… Usein isät ja äidit tulevat molemmat ja jakavat tapaamiset keskenään niin että ehtisivät hyvin. Toisaalta tekee ihan hyvää meille vanhemmille kokea edes kerta vuoteen se, mitä lapset tekevät jokainen koulupäivä kiiruhtaessaan tunnilta toiselle viiden minuutin tauon aikana.

Loppuillasta aikataulut joka tapauksessa venyivät ja paukkuivat, parin opettajan kanssa taisi mennä jopa 10-15 minuuttia rupatellessa. Hyvin olivat opettajat valmistautuneet moiseen koitokseen, täytyy hattua nostaa. Omaa lastani koskevat muistiinpanot olivat valmiina tullessani luokkaan sisään ja puhenopeudesta huomasi etteivät olleet ihan ekaa kertaa pappia kyydissä. Naurattaa nyt mutta siinä ei olisi hitaammin puhuvat ja huolellisesti artikuloivat pärjänneet.

Koko ilta tuohon meni, kello taisi olla yli kymmenen kun pääsin lähtemään kotiin päin.

Eilenkin meni ilta muualla kuin kotona, muista syistä tosin. Sen seitsemän vuoden aikana kun olen täällä asunut olen aikamoisia ruuhkia kokenut, mutta eilinen taisi olla huippu, ellei oteta mukaan viime talven lumisateen aiheuttamaa. Lähdin töistä puoli viisi tarkoituksena käydä kaupassa ennen kuin haen Viivin Stadiksesta, kuten joka tiistai. Menen yleensä moottoritietä pitkin, kun on jouhevampaa, vaikka kilometrejä tuleekin tuplasti. Niin siis eilenkin, lähdin kurvaamaan moottoritielle päin, mutta sielläpä olikin niitä sellaisia pömpeleitä laitettu estämään pääsy koko tielle. Ei muuta kuin kaupungin läpi yrittämään. Radiosta sitten jo tulikin tiedoitus että moottoritietunnelissa oli palanut auto ja he joutuivat sulkemaan koko tunnelin molempiin suuntiin savun takia. Ja just ruuhka-aikaan! Tunnin verran siinä sitten rämmin tietäni kauppaan, johon normaalisti menee aikaa 12-15 minuuttia (ilman kaahailua huom!). Aika tukossa oli siis jo silloin ja poliisit ohjaamassa isoimmissa risteyksissä. Ajattelin että parempi hakea Viivi ensin kun ei tiedä koska sieltä kaupasta selviää pois. Hyvä niin, sillä pelkästään matka Stadiksesta kauppaan kesti puoli tuntia, matkaa n. 400 metriä. Kaupassa oli kuulutus: “Hyvät asiakkaat! Tiedoksenne ilmoitamme että kaikki tiet kaikkiin suuntiin ovat tukossa!” Eka kerta kun meikätyttö siellä tuollaisen kuulutuksen bongasi, enkä ole kuullut kyllä muiltakaan. Ostosten jälkeen tuli mieleen josko jäisi vielä kahville ennen kotiin lähtöä että liikenne ehtisi vähän selvitä, mutta mielessä oli myös kotona yksin odottava Joona (jota pidin kyllä ajan tasalla tilanteesta, ettei turhaan huolestu. Poika näki myös ikkunasta mikä oli ulkona tilanne kadulla), joten päätettiin olla urheita ja lähteä taistoon kotiin pääsyn puolesta. Kotiin pääsimmekin jo kolmessa vartissa (matkaa n. 3 km), alkoi selvästi jo hieman purkautumaan liikenne siinä loppuvaiheessa. Kello oli tuossa kahdeksan paikkeilla silloin joten ei muuta kuin lapset suoraan nukkumaan.

Kävellen olisit jo perillä!