Seuraavaa lomaa odotellessa

Niinpä ne kesälomaviikot tulivat ja menivät niin nopeasti ettei oikein itsekään ehtinyt ymmärtää mitä tapahtui. Kaipa se on säädetty niin. Ensin odotetaan kuin kuuta nousevaa ja sitten ne on ohi että hups. Kolme viikkoa olen nyt kuluttanut toimiston penkkiä ja alan pikkuhiljaa taas päästä juonesta kiinni. Lapset ovat vielä Suomessa, ylihuomenna lähdetään hakemaan heitä kotiin ja samalla vietetään itsekin vielä muutama päivä Suomessa. Ja hoidellaan vielä viimeiset juoksevat asiat. Ihanaa nähdä taas lapset, on kova ikävä.

Sen verran on ollut ohjelmaa täällä päässä lasten jatkaessa lomailuaan että pitkä viikonloppu vietettiin Irlannissa. Maa ja ihmiset kovasti mieleeni, kunhan vain saisivat sen liikenteensä kuntoon, lähinnä tarkoitan vääränpuoleista liikennettä. Tiedän että monet monet ennen minuakin ovat sen omaksuneet, mutta mulla taitaakin olla aivoissa jotain vikaa. Suunnatonta keskittymistä vaatii ajaminen, ihan kuin ei olisi ennen ratissa ollutkaan. Vaan olen päättänyt joka kerta ajaa ainakin vähän, pakko sen on alkaa sujua. Muuten viikonloppu meni mukavissa tunnelmissa, vierailujen ja grillijuhlien merkeissä. Piknikilläkin käytiin ja nukahdettiin aterian jälkeen, seurauksena molemmilla punainen naama.

Mutta ensi viikolla nautin vielä täysin siemauksin viimeisistä kesäpäivistä Suomessa. Sitten tullaan kotiin ja alkaa taas sopeutuminen normaalin arkirutiineihin kouluineen. Joonakin menee jo yläasteelle, uskomatonta. Taidan olla hermostuneempi kuin hän, vaikka luottavaisin mielin kyllä koulutielle laitankin.

Ja kyllä! Onnistuin kuin onnistuinkin saamaan koko poppoon uudelle rahtilaivalle kotimatkalle. Täytyy koputtaa puuta ennenkuin soittavat ja kertovat uusista epäonnistumisista…

Oli aikomus työstää kotisivujakin tässä kolmen viikon lapsettaoloajan, mutta eipä ole liiemmälti ylimääräistä aikaa ollut. Taidan jättää moisen tuleviin pimeisiin ja sateisiin syysiltoihin. Ehkäpä jouluun mennessä olen saanut jotain säällistä aikaan. Nykyisiä toki päivittelen siihen asti kunnes saan uuden ulkoasun kuntoon. Lähinnä täytyisi Joonan sivuja päivittää ja Viivin sivuille saada Viivin mieleistä sisältöä.

Hieman tuossa kuvauskalustoanikin täydentelin, mutta itse kuvailu on ollut lähinnä uuteen totuttelua ja oikeiden säätöjen etsimistä. Ehkä siihenkin on syksymmällä taas enemmän aikaa. Toivottavasti. Jossain vaiheessa täytyy sivuille etsiä joku hyvä galleriasofta.

Hitto kun täytyy olla niin laiska!

Jalkapalloa, naurua ja kyyneleitä

Nyt on allekirjoittanutkin liittynyt maineikkaaseen jalkapalloäitien joukkoon. Tai ainakin saanut hyvää esimakua sillä sunnuntaina pelattiin Luxemburgin Eurooppakoulun vuotuinen jalkapalloturnaus. Joukkueet oli jaettu kolmeen eri sarjaan ja Suomi oli edustettuna kaikissa! Pienimmät voittivat oman sarjansa, keskikokoiset sijoittuivat keskivaiheille ja isojen joukkue jossa Joona pelasi tuli toiseksi sarjassaan jossa pelasi 16 joukkuetta. Loppuottelu käytiin italialaisia vastaan. Mukavaa oli mutta kyllä se työstä kävi. Aamulla kahdeksan jälkeen piti olla jo paikalla ja iltaseitsemältä päästiin kotiin. 11 tuntia paahtavassa helteessä ei ole leikin paikka. Siinä sai olla silmä kovana vahtiessaan että lapset juovat tarpeeksi ja usein. Kaiken lisäksi he olivat niin innoissaan että otteluiden välisillä tauoillakin he menivät viereiselle koripallokentälle harjoittelemaan. Lopuksi täytyi tiukasti kieltää ko. aktiviteetti ja määrätä lapset varjoon istumaan.

Ilmat suosivat myös lauantaina jolloin eväsretkeiltiin ja grillailtiin Viivin luokan ja opettajan kanssa. Pidettiin näin oman luokan kesken epäviralliset koulun päättäjäiset suvivirttä unohtamatta. Virallinen “kevät”juhla oli eilen tiistaina (vaikka koulu loppuu vasta perjantaina, mutta täällä ne eivät ole mitenkään sidoksissa keskenään) ja siellä itkettiin ja neurettiin. Naurettiin ensin kippurassa lasten esittämällä näytelmälle joka parodioi suomalaisten massasiirtymistä täältä Keski-Euroopasta Suomen suveen, sitten itkettiin jäähyväisille. Joonan luokka menee kesän jälkeen yläasteelle ja pienemmät oppilaat lauloivat heille jäähyväislaulun, jonka jälkeen hyvästeltiin kiitoksin meidän vanhempien puolesta opettaja, joka on antanut hyvät eväät ja valmiudet lapsille siirtyä yläasteelle. Vielä hyvästeltiin toinen opettaja joka yhdeksän vuoden jälkeen lähtee takaisin Suomeen. Lapset lauloivat ja soittivat myös hänelle, Joona oli mahtava rumpali. Tuli siinä nenäliinoille käyttöä.

Illalla olin vielä yläasteen vanhempainillassa saamassa tuhdin informaatiopaketin heidän opetusohjelmastaan,säännöistään ja toimintatavoistaan. Huhhuh… Luxemburgin Eurooppakoulussahan on liki neljä tuhatta oppilasta (esikoulu, ala- ja yläaste), joista yläasteen osuus yli kaksituhatta, joten suureen joukkoon lapseni päätyy. Alkua on hieman pehmennetty pienten osalta, ei kuulemma ole kauhea katastrofi jos ihan alussa myöhästyy tunnilta… Täällä ei ole oppituntien välissä välituntia kuten Suomessa, vaan tuntien väliin on jätetty 5 minuutin tauko jotta oppilaat voivat siirtyä luokasta toiseen. Koulun koon ollessa kuitenkin valtava jopa rehtori myönsi että se ei aina ole käytännössä mahdollista, jos luokat sattuvat sijatisemaan täysin eri puolilla koulua. Joten ei muuta kuin repun pakkauksen nopeusharjoittelua kesälomalla!

Loman odotusta

Hieman ristiriitaisin tuntein lähestyvää lomaa odotan - toisaalta mieli halajaa lomalle mutta toisaalta ylimääräinen viikko tai kaksi olisi tervetullut, että saisi kaikki asiat hoidettua alta pois ennen lomaa. Laivalippusotku on onneksi hoidossa, menolipun jouduin muuttamaan toiselle laivayhtiölle, hieman vaivaa, aikaa ja tietty sitä rahaa kun uhrasi asialle niin sai homman hoidettua. Hyvityslaskun lähetin toiselle yhtiölle, saas nähdä maksaako.

Vaikka kohta seitsemän vuotta ollaan täällä asuttu, aina silloin tällöin vieläkin ihmetyttää jotkin asiat. Tällä viikolla esimerkiksi belgialaisen kollegani vaimolle sattui ikävästi. Oli viettämässä mukavaa iltaa tyttöjen kanssa paikallisessa ravitsemusliikkeessä, ja arveli illan jälkeen vielä olevansa ok ajamaan autolla kotiin. No niinhän siinä sitten kävi että tuli mutkia matkaan, tai oikeastaan muita autoja, tarkkaa kuvaa asioiden kulusta ei ole, kun ei rouvalla itselläänkään ole mitään käsitystä että miten onnistui niitä kahta parkkeerattuja autoa kolhimaan ja sen lisäksi oma auto menetti kykynsä viedä emäntä kotiin. Eli promilleja taisi olla aika hulppeasti yli sallitun. Poliisisetä ystävällisesti korjasi rouvan (sekä kortin) parempaan talteen, lausuntoa ei tosin saatu kirjattua ylös ko. henkilön senhetkisen tilan vuoksi. Aviomies kävi myöhemmin hakemassa kultsin kotiin. Niin perheessä ihmeteltiin että miten sitä selvitään ilman rouvan korttia (asuvat maaseudulla), vaan jopa keksittiin ratkaisu: soitto perhetutulle joka sattuu olemaan myös belgian poliisilaitoksen palveluksessa. Tulos: sen verran kostea on kortti että ihan viikon verran joutuu odottelemaan kuivumista mutta sitten kelpaa taas huristella. Siis viikko! Näin hoituu siis hommat belgiassa…

Meillä oli mukava viikonloppu. Perjantai oli vapaa Luxemburgin kansallispäivän vuoksi, tänä vuonna ei jaksettu mennä katsomaan ilotulitusta, joka kyllä on näkemisen arvoinen. Sen sijaan oltiin piknikillä pienellä porukalla juhlistamassa ystävän 40-vuotissynttäreitä. Lauantain hellepäivä vietettiin maauimalassa, tämä päivä mennyt lähinnä kotitöissä, joskus kait niitäkin täytyy tehdä. Ollaan myös varautumassa uuteen kouluvuoteen ja ostettiin molemmille lapsille uudet kirjoituspöydät, toisen sain tänään kasaan, toinen on vielä odottamassa sekä yksi kirjahylly ja kenkälipasto…

Pää pyörällä

Taas ollaan siinä vuodenajassa kun tuntuu ettei aivo/muistikapasiteetti riitä. Koulu kun lähenee loppuaan on kaikenlaista tapahtumaa joihin pitäisi tavalla tai toisella ottaa osaa. On Suomi-Luxemburg-seuran kesäjuhlaa, koulun kesäjuhlaa, kesäkonserttia ja päättäjäistilaisuutta, työpaikan kissanristiäisiä ym ym. Yksi meidän perheen listan kärkikastia on Eurooppa-koulun jalkapalloturnaus, jossa Joona on Suomen joukkueessa. Turnaus käydään 2. heinäkuuta ja sinne mennään kannustamaan täysin rinnoin. Uudet nappikset, säärisuojat ja shortsit on jo tapausta varten hankittu.

Tällä viikolla tuli lomasuunnitelmiin hieman takapakkia. Ollaan tänä vuonna oltu olevinaan hyvin organisoituneita ja varattu laivaliput Suomeen jo hyvissä ajoin ettei jäädä ilman. Täältä kun tunnetusti lähtee kaikki suomalaiset yhtäaikaa kotimaahan lomalle ja sukuloimaan heti kun kynnelle kykenee eli koulun loman alkaessa heinäkuun ekan viikon jälkeen. Joten varattiinpa sitten liput Finnlinesin uusille hienoille rahtilaivoille, me kun ollaan rahtilaivamatkustamisen vankkumattomia kannattajia. No, jäitä hattuun Ninni! Eipä ole laivojen toimitusaikataulu pitänyt ihan kutinsa joten tällä viikolla sain tietää ettei meillä oikeastaan olekaan lippuja. Tai siis on, maksettu ja kaikki, ei vaan ole laivoja joille ne liput oikeuttaa! Hohhoijaa. Ei kun kättä vääntämään josko saisi liput vaihdettua vanhoille laivoille tai varattua toiselta laivayhtiöltä. Asia nyt vaan on niin ettei olla ainuita. Saas nähdä tuleeko Ruotsin keikka, eli autolla Ruotsin kautta Suomeen. Ei ihan heti innosta pienten lasten kanssa.

Täällä hellettä on piisannut tämän viikon, niinkuin kait koko Euroopassa yleensä. Alkuviikon olin Pariisissa työmatkalla ja siellä oli mikäli mahdollista vielä kuumempi. Tai ehkä se vain tuntui suurkaupungin sydämessä jossa ilma ei ihan samalla tavalla vaihdu kuin meillä pikkukaupungissa. No, pitihän sitä pukeutua sen mukaisesti, eli kevyt polvipituinen hame ja ohut lyhythihainen t-paita. Mukavalta tuntui auringonpaiste. Vaan kokoushuoneessa oli tietty ilmastointi hoidettu asianmukaisesti mikä oli sinällään oikein mukava asia, vaan niissä tamineissa sanoisin pari astetta turhan viileä.

Yritin tänään vääntää taas kotisivuja toivottavasti parempaan päin, mutta eihän siitä mitään tullut. Mutta työlistalla on, eli yritän ennen kesälomia saada jonkinmoiset sivut kaikille meistä. Elekää hermostuko elekeekä hylätkö meitä. Hitaasti mutta varmasti saadaan nämä sivut kondikseen.

Lapset on jo nukkumassa. Nyt taidan mennä hetkeksi ulos istumaan ja rauhoittumaan nauttien hyvästä seurasta (siis yssin).

Hei kaikki!

Nonnih! Täytyy tässä ihan heti alussa tunnustaa etten tiedä blogeista yhtään mitään. Kait se tuli jo selväksi tuolla kotisivujemme puolellakin, että olen yhtäkaikkisen tumpelo kaikilla näillä osa-alueilla. Koska tämä kuitenkin näyttää olevan ns kuumasana tänä päivänä, haluan tietenkin tulla osalliseksi siitä joten aloitan oman blogini ihannäinvaan.

Jos nyt täytyy kertoa esim tästä päivästä niin aika tapahtumarikas oli. Toimistolla nyt tietty oli tavallista soopaa, mitä nyt järjestin pienen näytöksen väittämällä että joku oli ottanut vahingossa originaalini kopiokoneesta (ja lähetinpä vielä meilin koko osastolle etsien syyllistä) ja loppujen lopuksi löytyi sieltä hyllyltä mihin olin ihan itse ne laittanut… Mutta jos ette vielä tiedä, niin se on just sitä mua itseäni Valitettavasti. Sählä mikä sählä. Muuten päivä meni edellistä työmatkaraporttia kirjoitettaessa sekä seuraavaa reissua valmistellessa. En paljon reissaa mutta jotenkin pakkautuu paljon just tähän kesäloman kynnykselle kun olisi paljon muutakin puuhaa, lähinnä yksityiselämän puolella tietty.

Töistä lähdettyäni karautin autoliikkeeseeni hakemaan tilaamani sivupeilin (pistin edellisen kuskinpuoleisin sivupeilin säpäleiksi eilen, mutta se on menneen talven lumia), sitten hakemaan Viiviä Stadiksesta ja Joonaa kotoonta joka oli tullut kaverin äidin kyydillä toisen kaverin synttäreiltä. Ei muuta kuin kukkakauppaan ja sieltä synnytyslaitokselle katsomaan tuttavaperheen eilen syntynyttä tyttölasta. Mmmmmm…. vauvat on ihania!

Ilta meni lasten kanssa sekä näitä hiivatin kotisivuja työstäessä. Kaikki kun pitää oppia kantapään kautta. Mutta toivottavasti tämä wörkkii. Täytyy vaan ottaa selvää miten pystyn esim tätä blogia pitämään yllä vieraalta koneelta silloin kun ei olla kotona.

Seuraava projekti kotisivuihimme liittyen on kehittää Viivin kanssa Viivin oma(t) sivu(t) ja sen jälkeen kiinnostaa laittaa itselleni jonkinmoisia kuvagallerioita.