Valokuvatorstai 39/2006

Meni muuten viikkonumeroinnit uusiksi, huomasin että olen elänyt viikon etuajassa…

Tämän viikon aiheena on kapinallinen, vallankumouksellinen. Minun kuvani taitaa mennä sen kapinallisen puolelle. Asuu muuten meillä Kuva otettu v. 2004 pitkän ja hauskan huvipuistopäivän jälkeen juuri ennen kotiin lähtöä, kun alkoi jo vähän väsyttämään.

Viikon kuva 38/2006

Kamalasti teki mieli laittaa viikon kuvaksi joko kuva toimistosta, paperipinoista tai liikenneruuhkasta koulun edessä arkiaamuna kun pitäisi päästä töihinkin ennen puolta päivää. Sen verran kiirusta pitää. Hillitsin kuitenkin itseni ja päätin laittaa positiivisemman kuvan. Eli tämän viikon kuva on uudelleen henkiin herätetystä harrastuksestani. Kuva kertokoon loput…

Valokuvatorstai 38/2006

Tämän viikon aiheena on viesti, merkki, logo, ikoni. Tälläinen löytyi, joka sopisi annettuihin raameihin. Kuva otettu viime syksyn Porschen kutsuvierastilaisuudesta, jossa esiteltiin uusi Cayman. Olisko vähän tylsä…

Valokuvatorstai 37/2006

Selitys: löysin, tai oikeastaan Mari löysi netistä Valokuvatorstai-sivun, jossa joka torstai julkaistaan aihe ja siitä aiheesta täytyisi löytyä kuva viikon sisällä. Viime torstain aihe oli “muisto”. Kävin läpi kuviani ja muistojani miettien minkä voisin laittaa. Tulinpa selanneeksi kuvia viime talvelta ja sieltäpä löytyi muisto jonka tahtoisin kanssanne jakaa. Kuva on viime jouluaatolta, ensimmäinen joulu jonka vietin ilman lapsia. Halusin itse asiassa unohtaa koko joulun ja paeta sitä mökille. Olin valmistautunut viettämään joulun yksin keskellä ei-mitään, mutta ilokseni sainkin seuraa rakkaistani, isästäni sekä “pikku”veljestäni. Sen verran pidin oman pääni (joka on tunnetusti kovan sorttinen), ettei perinteisiä jouluruokia, koristeita ym ollut lainkaan, ainoastaan me, mökki, hanki, pimeys ja kaiken läpitunkeva rauhoittava hiljaisuus. Kyllä oli muilla asiakkailla ihmettelemistä kun Prismassa jouluostoksia tehdessäni kärryistä löytyi lähinnä makkaraa ja olutta…

Tässä siis taustaa tämän aiheen kuvalleni. Ja niille, jotka eivät Maria tunne, kerron että hän on elämäni ensimmäinen “nettituttavuuteni”, jonka tapasin valokuva-aiheisella nettisivustolla, huomattiin olevamme molemmat Kotkasta, tavattiin ja ystävystyttiin. Kiitos Mari! P.S. Tämä, kuten Viikon kuva -osuutenikin, esittelee kuvia, jotka syystä tai toisesta haluan tänne laittaa näkyville, syyt eivät näissä tapauksissa ole millään tavalla sidoksissa kuvan ns. laadun tai ansioiden kanssa, ainoastaan aihe ja tunne ratkaisee. Silti saa ja on toivottavaa kommentoida.

Viikon kuva 37/2006

Tämän viikon kuvaa varten en lähtenyt merta edemmäs kalaan, vaan ihan tuohon omalle parvekkeelle. Alkaa viinirypäleet kypsymään ja ajattelin ottaa kuvan ennen kuin vekarat pääsevät valloilleen ja syövät mokomat suihinsa. Piti ottaa se tuossa alkuillasta kun on hyvä ilta-auringon valo, mutta unohtui kun kokosin eilen ostamiani kirjoituspöydän laatikostoja lapsille. Yhtäkkiä havahduin kun aurinko oli jo laskenut mutta otin kuitenkin keinovalossa, koska olin päättänyt sen tänään ottaa. Joten, ymmärrystänne anelen…

Viikon kuva 36/2006

Noniin. Tästä se lähtee. Ajattelin ottaa hieman pehmeän lähdön, eli suomeksi sanottuna heti rikkoa sääntöjä, jotka itse asiassa itse latelin. Sääntöjähän on kokonaisia kaksi: 1: kuva viikossa 2: tuore ko. viikolla otettu kuva. Eli nyt aion rikkoa heti sääntöä nro 2, mutta rikottavaksihan säännöt kait yleensä on tarkoitettukin. Mutta kun nyt rehellisenä tyttönä kerroin totuuden, niin sallittakoon pieni seliselitys: Kiire. Toiseksi tämä kuva mielestäni sopii tähän alkuun. Se on otettu kyllä viikon sisällä (joten rike ei liene suuren suuri), mutta viime viikon puolella, tarkemmin sanottuna viime torstaina. Kaksi syytä miksi päädyin tähän kuvaan: loma Suomessa loppui ja kuvassa viimeiset näkymät kotimaasta kun rahtilaivalla lähdettiin, sekä sana “lähtö” - tästä lähtee tämä kuva viikossa -projekti. Ai niin, se kuva… Ja kommentoida saa puoleen tai toiseen…

Hihhei!

Koulu alkoi eilen ja ihan ongelmitta. Viivillä jatkaa tuttu kiva ope mutta Joonalla meni kaikki muu uusiksi paitsi luokkakaverit yläasteelle siirtymisen myötä. Kyselin eilen miten eka koulupäivä sujui, hyvin oli kuulemma mennyt yhtä eksymistä lukuunottamatta Ainoastaan kovaa kiirettä valitteli, aikaa luokasta toiseen siirtymiseen oppituntien välillä on varattu ainoastaan 5 minuuttia. Jos seuraava luokka sattuu sijaitsemaan toisessa päässä rakennusta, joka ei ole pieni, on aikuisenkin laitettava töppöstä toisen eteen ehtiäkseen. Oppituntien välissä ei siis ole välituntia kuten Suomessa on totuttu. Päivään kuuluu aamupäivällä yksi ja iltapäivällä yksi välitunti, sekä niiden lisäksi ruokatunti.

Ekan päivän läksyt oli Viivillä kirjoittaa kesän kivoimmasta jutusta (näkyi olevan onkiminen) ja Joonalla opetella ATK-luokan säännöt sekä omat tietokonetunnukset ja salasanat. Minäkin sain osani läksyistä nippuna papereita jotka piti aiheen mukaan joko säilyttää itsellä tiedoksi, keskustella lapsen kanssa tai antaa lapselle mukaan allekirjoitettuna kouluun palautettavaksi. Siinä se ilta menikin. Kokemuksen mukaan parin viikon päästä ollaan päästy normaalista rytmistä kiinni ja saatu vihdoin ja viimein kaikki tarvittavat vihot ym materiaalit hankittua. Vaikka suurin osa hommattiinkin etukäteen, tulee eri opettajilta vielä jonkin aikaa tilauksia.

Sunnuntai-illan vietin muuten lasten kirjoja päällystäessä. Oli vissiin taidot taas hieman ruosteessa tai olen vain syntymähidas, mutta laskin että päällystin 32 kirjaa ja siihen meni melkein 3 tuntia. Ilman taukoja. Laskin muutakin. Viivillä, siis 7-vuotiaalla pikkutytölläni, on 7 matikankirjaa. Siihen lisätään vielä koulusta tulevat Intermath-kirjat saadaan summaksi 9. Ihmetteleville selvennykseksi että luku koostuu seuraavista kirjoista: matikka syys- ja kevätosat, tuumavihko syys- ja kevätosat, lisätehtävävihko syys- ja kevätosat, geometria, sekä Intermath syys- ja kevätosat. Repikää siitä!

Kun lasten asiat on saatu jotenkuten hallintaan, on ilmeisesti aika katsoa omaa hyvinvointia. Lehdethän pursuilevat syksyisin kaikenlaisia vapaa-ajan (olen joskus kuullut sanan…) aktiviteetteja, kunto-ohjelmia, sisustusvinkkejä ym. joten kait sitä on jotain yritettävä itsekin. Mitään uutta en taida jaksaa tälle syksylle ottaa, mutta ajattelin elvyttää vanhan harrastukseni kutomisen, sekä ottaa itseäni (ainakin vähän) niskasta kiinni kuvaamisen suhteen. Jaa entäs se kuntoilu? No, katsotaan jos aikaa jää. Kerron kyllä aikanaan jos on mitä kertoa…

Kutomisen elvytyksen jo aloitin jatkamalla neulepuseron tekoa joka jäi kesken puolitoista vuotta sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan siis. Itse asiassa on jo melkein valmis, hihojen istutusta vaille. Ja ehkä kaula-aukkoa pitää vähän parantaa, on hieman turhan tiukka. Seuraavaan tekeleeseen onkin jo langat valmiina, raahasin Suomesta. Pitää vain miettiä joku kiva malli. Lämmin ja pehmeä siitä ainakin tulee.

Valokuvaamiseen ajattelin laittaa itselleni vähän haastetta jotta tulisi harrastettua ainakin jonkin verran. Eli aloitan uuden osuuden täällä blogissani johon laitan joka viikko viikon kuvan. Monethan harrastavat päivän kuva -jatkumoa mutta ehkä on mulle liikaa se. Viikko riittää. Kuukauden kuva on liian vähän. Ja voittehan te sitten miettiä vaikka mikä niistä viikon kuvista olisi ko. kuukauden kuva Kuva-aiheita en ole miettinyt enkä taida miettiäkään, en halua rajoittaa niitä mitenkään. Luultavasti kuvat tulevat kuitenkin ajankohtaisista aiheista/tapahtumista, jokapäiväisestä elämästä, itselle tärkeistä asioista tai jopa ihan mistä vaan jos on inspiraation puutetta. Joka tapauksessa kuvan täytyy olla sillä kyseisellä viikolla otettu, joten tuoreus taataan. Arkistojen kätköistä en niitä rupea kaivamaan, niiden paikka on muualla.

Joten, kun viimeksi taisin manailla laiskuuttani, niin nyt yritän tehdä asialle jotain.

Palaillaan!